Meemiä ajankuluksi

Tällaista ajanvietettä tarjosi: Kalliolla

Ohjeet:
1. Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa.
2. Lihavoi ne väitteet, jotka ovat voimassa sinun kohdallasi.
3. Lisää loppuun väite, joka pätee sinuun.
4. Seuraavan osallistujan löydät tämän kirjoituksen kommenttilaatikosta (eli siis ekana ehtinyt saa luvan vastata).

1. Punainen on lempivärini.
2. Omistan auton.
3. Minulla on kissa.
4. Seuraan Emmerdalea.
5. Kykenen juomaan litran appelsiinimehua 15 minuutissa.
6. Sain töitä!
7. Conan O'Brien ärsyttää minua.
8. Olen aamu-uninen.
9. Rakastan suklaata ja salmiakkia.
10. Havukasvit ovat kauniita.
11. En osaa rullaluistella.
12. Näen kummallisia unia.
13. Vihreä on lempivärini.
14. Leivon usein pannukakkuja.
15. Olen laulanut karaokea.
16. Käytän julkisia liikennevälineitä.
17. En voi sietää verilettuja.
18. Pidän Kotiteollisuudesta.
19. Minulla on silmälasit.
20. Olen huulirasva-addikti
21. Minulla on koira/koiria.
22. Haluan superhyperjättisuuren perheen.
23. Rakastan lomakkeiden täyttämistä.
24. Osallistun neuleolympialaisiin 2006.
25. Olen neulonut Fifin...
26. En osaa viheltää.
27. Olen liimannut pikaliimalla suuni (=hampaat yhteen ja kieli kitalakeen) kiinni.
28. Kohtasin aviomieheni netissä.
29. Haluaisin hypätä benji-hypyn.
30. Minulla on sinivihreät silmät.
31. Olen päättämätön.
32. Nukun vähintään kahdella peitolla.
33. Olen mieluummin kotona kuin kylässä.
34. Laulan suihkussa.
35. Minulla on iPod.
36. Seuraan useita scifi-sarjoja.
37. Olen juuttunut kielestä kiinni jäätyneeseen metalliin.
38. Minulla on tatuointi.
39. Minulla on kääpiösiili.
40. Aion pitää helmikuussa karkkilakon.
41. Olen suudellut samaa sukupuolta olevaa henkilöä kuin itse olen.
42. Olen tumpelo tekniikassa.
43. Nyplään pitsiä.
44. Settlers of Catan on suosikki lautapelini.
45. Olen hurahtanut Sudokuun.
46. Nukun päiväunet joka päivä.
47. Olen vasenkätinen.
48. Tulen työskentelemään/työskentelen lapsuuden unelma-ammatissani.
49. Olen 29-vuotias.
50. Olin tänään työhaastattelussa.
51. Pidän ikkunoiden pesemisestä.
52. Minulla on vauvakuume.
53. Rakastan dekkareita.
54. En tykkää työstäni.
55. Olen kasvissyöjä.
56. Omistan yli 500 romaania.
57. Sisustan nukkekotia.
58. Matikka on kivaa!
59. Olen blogi-addikti :)
60. Olen neulonut pontson.
61. Olen kummallisten asioiden keräilijä.
62. Tykkään avantouinnista.
63. Koulussa lempiaineeni oli ruotsi.
64. Olen hurahtanut kuntoilukirjoihin.
65. Tykkään naksutella niveliä.
67. Harrastan karatea.
68. Rakastan lohikäärmeitä.
69. Kärsin ajoittain migreenistä.
70. Eilen oli hääpäiväni.
71. En ole koskaan juonut kupillistakaan kahvia
72. Rakastan hunaja-juustovoileipiä.
73. Vesijuoksu on intohimoni
74. Opiskelen insinööriksi.
75. Koulussa en ollut mikään käsityövirtuoosi.
76. Olen juuri nyt kuumeessa.
77. Haluaisin moottoripyörän.
78. Kuuntelen radiota pääasiassa netin kautta.
79. Käyn suihkussa kaksi kertaa päivässä.
80. Tarvitsisin lomaa.
81. Olen hurahtanut huutonettiin.
82. Sain viikon sisällä tetanus-rokotteen.
83. Olen vastannut näihin väitteisiin rehellisesti.
84. kannatan kannabiksen laillistamista
85. vihaan monivalintatehtäviä tentissä
86. kuuntelen usein musiikkia samalla kun katson tv:tä
87. Pelaan World of Warcraftia.(:D)
88. Kävin tänään lenkillä.
89. Olen laiska.
90. Harrastan pianonsoittoa.
91. Stereolaitteistoni on ollut rikki jo 3 vuotta.
92. Rakastan C.S.I. –sarjaa, sitä alkuperäistä.
93. Pidän keväästä.
94. Opettelen pitämään itsestäni.
95. Haluan lisää eläimiä.
96. Haaveilen omasta talosta.
97. Harrastan ihan liian vähän liikuntaa.
98. Inhoan ikkunaverhojen vaihtamista.

Maitoa!

Ja taas Ykkösellä välähtää. Olin ulkona laittamassa Kakkosta nukkumaan. Takaisin tullessani Ykkönen istui lattialla mun rintapumppu kourassa ja paidanhelma ylhäällä ja arvatkaa mitä tekemässä? Ihan oikein - pumppaili innolla maitoa Kakkoselle :)

Totuuksia lapsen suusta

Tänään alkoi taas arki. Ykkönen lähti kahden viikon loman jälkeen hoitoon ja Kakkosen kanssa opiskellaan vaihtelevalla menestyksellä. Aamulla hoitoon lähtiessään Ykkönen katseli sohvaa jossa meidän neiti-koira oli taas yöllä käynyt nukkumassa ja totesi seuraavaa:

"Voi ei miten paljon karvoja. Nyt ei äiti voi nukkua sohvalla."

Että semmoista opiskelua :)

Oma tila

Eilen oli taas maanantai. Maanantai on lähestulkoon juhlapäivä - silloin käyn illalla luennolla ihan yksin. Siis vain minä, ei yhtään lasta. Olen pohtinut sitä, kuinka tärkeä tuo maanantai-ilta ja joku muu vastaava hetki on minulle ja miksi ja luulenpa keksineeni vastauksen. Kyseessä on Oma Tila.

Minusta tuntuu ettei minulla nykyään ole omaa tilaa. Jos ei ole Kakkonen tissillä tai käsivarrella niin sitten Ykkönen pyrkii syliin tai roikkuu lahkeessa. Jos istun sohvalla niin ettei ole yhtään lasta sylissä, Ykkönen vähintään kiehnää vieressä tai pomppii sohvalla. Yöllä kainalossa on useimmiten jompikumpi, parhaimmillaan molemmat. Ja lenkillä ollessa sitten koirat kiskovat hihnassa ja tahtovat nekin osansa minusta.

Tämä kai on sitä äidin arkea, mutta minulle se on äitiydessä vaikeinta. Tarvitsen hetken tilaa, jossa voin olla itse, yksin, olemassa ja määrätä itse pomppiiko sohva vai ei.

Isot-pienet-lapset

Eilen kävimme koko perheen voimin ostoksilla. Siis ihan oikeasti rattaiden kera kaupungilla eikä tila-autolla markettiin ja takas. Tuntui hetken jopa tyylikkäältä kun olimme koko poppoo liikenteessä yhdessä, kävelimme keskustassa, ihastelimme näyteikkunoita ja olimme lähes kuin trendikkäät kaupunkilaiset. Illuusio kylläkin karisi kun rynnimme tuplarattainemme kahvilaan, jonka tilat oli selkeästi tarkoitettu city-sinkuille. Olimme liian näkyviä, kuuluvia ja erilaisia. Mutta cafe mocha maistui taivalliselta :)

Samalla reissulla Ykkönen kävi parturissa. Voi miten iso siitä äidin pikkumiehestä tuli siinä parturituolissa. Poika istui hiljaa ja jännityksestä kankeana, mutta kesti käsittelyn urheasti. Milloin minun vauvasta tuli noin iso? Kävimme myös ostamassa Ykköselle uuden ulkoilupuvun kevään kuraleikkeihin - sen tosin turvallisesti automarketista. Kotiin tultua poitsu sitten saapasteli ylpeänä uudessa puvussaan ja oli maailman suloisin (tietenkin), mutta jällen kerran niin paljon isompi kuin aamulla herätessään.

Samana iltana Kakkonen aloitti maailmanvalloituksensa kääntymällä hirmuisen ähinän säestyksellä selältä mahalleen. Kohta varmaan jo ryömii ja konttii ympäriinsä ja on siis taas ottanut askeleen äidin luota maailman suuntaan. Ihanaa ja haikeaa. Tuleepa jopa äidin mieleen ohikiitävä ajatus - jospa vielä joskus se kolmas vauva ;)

Siivous-filosofiaa

Ykkönen oli tuossa taannoin mummin ja ukin luona lomailemassa muutaman päivän. Mies oli siksi ajaksi sopinut treffejä kavereiden kanssa, pelaamista ynnä muuta. Mitä tein minä? Suunnittelin siivoavani koko asunnon, tekeväni rästissä olevat koulutyöt ja vähän tutkimusta päälle, neulovani ja nautiskelevani Kakkosen seurasta ihan rauhassa... Juupa juu, tuon kaikenhan ehtii hyvin muutamassa päivässä.

Kun sitten tuuletin, imuroin, puunasin ja kuurasin hikisenä ja kiukkuisena mutta oudon onnellisena ryhdyin miettimään siivoamisen tarvetta. Miksi minun pitää siivota säännöllisin väliajoin vaikka inhoan sitä? Siksi, että sillä tavalla tunnen saavani otteen elämästä. Samalla kun vaatteet lentelevät omiin hyllyhinsä, lelut sujahtavat laatikoihin ja pinnat puhdistuvat myös oman mieleni kaaos selkenee. Minun on helpompi ajatella, olla ja hengittää kun ympärilläni on järjestys.

Samalla siivoaminen myös tekee kodista kodin. Joskus tuntuu siltä, että en edes muista miksi menin mieheni kanssa naimisiin, miksi halusimme lapsia, miksi halusin tällaisen elämän. Siivotessa ja kosketellessa kotimme tavaroita muistan taas: Tämä sänky on ensimmäinen yhteinen hankintamme - muistan vielä ensimmäisen yön siinä, tuo pinnasänky saatiin aikoinaan Ykköselle - muistan miltä tuntui kun olimme kahden ja kokosimme sänkyä ensimmäistä lastamme varten, kun vien vaatteita komeroon näen siellä vanhan iltapukuni - tuohon mahduin silloin kun olin ensimmäistä kertaa ainejärjestömme vuosijuhlassa ja niin edelleen...

Siivoaminen ei siis ole vain siivoamista. Kun liotan käsiä pesusankossa ja kuskailen tavaroita ees taas järjestän samalla omaa elämääni ja ajatuksiani ja saan kiinni todellisuudesta. Näköjään tarvitsen tätä varten fyysistä kosketusta järjestykseen ja muistoihin.

Mutta voisin kyllä järjestää elämääni harvemminkin ja mielelläni soisin tuon siivoamisen ilon myös miehelleni. Mutta miksi ihmeessä mies voi rentoutua ja nauttia vapaa-ajasta harrastusten parissa vaikka ympärillä olisi millainen kaaos tahansa? Ilmeisesti hän kuuluu niihin onnellisiin joilla on elämä järjestyksessä muutenkin ja koti tuntuu kodilta kaikkine elämisen jälkineen. Kyllä se vähän käy kateeksi :)