Siivous-filosofiaa

Ykkönen oli tuossa taannoin mummin ja ukin luona lomailemassa muutaman päivän. Mies oli siksi ajaksi sopinut treffejä kavereiden kanssa, pelaamista ynnä muuta. Mitä tein minä? Suunnittelin siivoavani koko asunnon, tekeväni rästissä olevat koulutyöt ja vähän tutkimusta päälle, neulovani ja nautiskelevani Kakkosen seurasta ihan rauhassa... Juupa juu, tuon kaikenhan ehtii hyvin muutamassa päivässä.

Kun sitten tuuletin, imuroin, puunasin ja kuurasin hikisenä ja kiukkuisena mutta oudon onnellisena ryhdyin miettimään siivoamisen tarvetta. Miksi minun pitää siivota säännöllisin väliajoin vaikka inhoan sitä? Siksi, että sillä tavalla tunnen saavani otteen elämästä. Samalla kun vaatteet lentelevät omiin hyllyhinsä, lelut sujahtavat laatikoihin ja pinnat puhdistuvat myös oman mieleni kaaos selkenee. Minun on helpompi ajatella, olla ja hengittää kun ympärilläni on järjestys.

Samalla siivoaminen myös tekee kodista kodin. Joskus tuntuu siltä, että en edes muista miksi menin mieheni kanssa naimisiin, miksi halusimme lapsia, miksi halusin tällaisen elämän. Siivotessa ja kosketellessa kotimme tavaroita muistan taas: Tämä sänky on ensimmäinen yhteinen hankintamme - muistan vielä ensimmäisen yön siinä, tuo pinnasänky saatiin aikoinaan Ykköselle - muistan miltä tuntui kun olimme kahden ja kokosimme sänkyä ensimmäistä lastamme varten, kun vien vaatteita komeroon näen siellä vanhan iltapukuni - tuohon mahduin silloin kun olin ensimmäistä kertaa ainejärjestömme vuosijuhlassa ja niin edelleen...

Siivoaminen ei siis ole vain siivoamista. Kun liotan käsiä pesusankossa ja kuskailen tavaroita ees taas järjestän samalla omaa elämääni ja ajatuksiani ja saan kiinni todellisuudesta. Näköjään tarvitsen tätä varten fyysistä kosketusta järjestykseen ja muistoihin.

Mutta voisin kyllä järjestää elämääni harvemminkin ja mielelläni soisin tuon siivoamisen ilon myös miehelleni. Mutta miksi ihmeessä mies voi rentoutua ja nauttia vapaa-ajasta harrastusten parissa vaikka ympärillä olisi millainen kaaos tahansa? Ilmeisesti hän kuuluu niihin onnellisiin joilla on elämä järjestyksessä muutenkin ja koti tuntuu kodilta kaikkine elämisen jälkineen. Kyllä se vähän käy kateeksi :)