7 faktaa, osa II

Tämä tunnustus on aika nolo, mutta...

2. Inhoan olla kotona yksinään yötä (siis ilman miestäni). Tällä hetkellä mies on kaveriporukan kanssa reissussa ja itse nökötän kotona Ykkösen, Kakkosen sekä koiruuksien kanssa. Tällaisina iltoina täytyy tunnustaa, että olen melkoisen hysteerinen ja kuuntelen joka risahduksen ja rasahduksen ja valvoa kökötän myöhään kun ei huvita mennä yksin sänkyyn kuuntelemaan tämän vanhan talon nitinöitä. Ihan hölmöähän se on, että aikuinen ihminen on tällainen jänishousu, mutta minkäs teet. Onneksi on nuo koiruudet sentään meitä vahtimassa. Nekin vaan yleensä on sellaisia ihme hössöjä kun joku perheestä puuttuu.

Tästä faktasta opittavaa varmaan olisi: rentoudu ja nauti omasta olosta ja öistä yksinään isossa sängyssä x:nä röhnöttäen.

Kasvatustulos?

Meidän Ykkösestä taitaakin olla kasvamassa kunnon anarkisti ja vaihtoehtokansalainen. Herra päätti pari päivää sitten itse ryhtyä käyttämään yövaippana kestoa kertiksen sijaan (hajuhaittojen vuoksi Ykkösen kestoilusta on luovuttu jo jokin aika sitten) ja tänään otti myös väkevästi kantaa yhteiskunnalliseen tilanteeseen:

Ykkönen siis leikki tuossa aamutuimaan jäätelökauppaa leikkirahoillaan ja samalla jossain keskustelussa ilmeisesti vilahti sana Suomi. Tämän seurauksena kohta olkkarista kuului. Rahat meni hukkaan, Suomi vei mun kaikki rahat!

7 faktaa, osa I

Sainpas mieluisen haasteen tältä suunnalta, elikkä 7 faktaa minusta. Koska keltaisessa talossa näyttää nyt niin tasaisen tavalliselta, että muuta kirjoitettavaa ei juuri ole, ajattelin paneutua tähän ihan kunnolla. Täältä siis tipahtelee faktoja hiljalleen. Nyt osan I kimppuun:

1. Olen toivoton pilkunviilaaja ja pikkuasioitten nyhrääjä. Jo penskana koulussa matematiikan vihossa piti olla viivottimella vedetyt marginaalit ja jokainen numero kauniisti omassa ruudussaan. Samoin siivotessa juutuin aina pukemaan kaikki barbiet hienoiksi ja asettelemaan ne riviin. Ja sama meno jatkui tietty aikuisuuteen asti. Nyt olen sen verran hellittänyt, että jos vahingossa kirjoitan johonkin vihkoon väärällä kynällä, ei ole ihan pakko vaihtaa kokonaan uuteen vihkoon (tässä kohtaa iso kiitos tälle nykyajan tekniikalle, enää ei tarvitse paljon vihkojen kanssa pelata). Mutta edelleen kalenteriin kirjoitetaan vain ja ainoastaan lyijykynällä (saa kattokaas pyyhittyä jos tulee muutoksia), vaatekaapit ja liinavaatekaapit pitää olla ojennuksessa, kaikki muistiinpanot ym. paperit mapeissa siististi arkisoituna ja lokeroituina ja kirjahylly ehdottomasti järjestyksessä.

Kaikesta tästä voisi ehkä luulla, että kotonamme on siisitiä ja olen äärettömän tehokas. Mutta ei! Tuollainen pikkuasioihin takertuminen ja papereitten äärimmäisyyksiin menevä luokittelu, järjestely ynnä muu tuusaus vie ihan hillittömästi aikaa. Samoin siivotessa tuppaa aina jäämään nuo isommat linjat vähälle huomiolla kun kaikki aika menee näpertelyyn. Niinpä kotonamme on suhteellisen usein melkoinen kaaos (vaikka siis vaatekaappi ja lakanat onkin ojennuksessa) ja samoin töissä saattaa olennainen jäädä arkistoinnin jalkoihin.

Etenkin tuossa tutkimustyössäni tällainen perinpohjaisuus on todellakin haitaksi. Jossain vaiheessa täytyisi oppia tyytymään siihen, että tätä asiaa en enempää pengo ja sitten eteenpäin. Etenkin jos kyse on kokonaisuuden kannalta sivuseikasta. Samoin pitäisi oppia lukemaan selailemalla. Väitöskirjaa varten luettavaa kirjallisuutta ei kertakaikkiaan voi kahlata läpi pilkun tarkasti takertuen kaikkeen mielenkiintoiseen tai sivulauseessa asiaan liittyen. Tämän siis tiedän, mutta toteutus aiheuttaa ahdistusta!

Hmmm... nyt asiaa pohdittuani taidankin jalostaa tätä haastetta vähän. Eli yritän keksiä jokaisesta faktasta myös itselleni jotain opittavaa. Tällä kertaa: täytyy oppia löysäämään pikkuasioissa ja keskittyä olennaiseen.

Nyt isäntä vaatii pääsyä koneelle, joten jatkanpa myöhemmin (miksiköhän sen muuten pitää just nyt kinuta tälle koneelle, jota se ei yleensä koskaan käytä).

Kirjakurkkaus

Lisäilinkin jo tunne kirjalistaan lukemani Pyhä veri, pyhä Graal -teoksen. Se oli uskomattoman mielenkiintoinen - etenkin tällaiselle Graal ja kuningas Arthur intoilijalle. Jotakin noissa teemoissa ja menneessä ajassa on äärettömän kiehtovaa. Herättihän tuo kirja toki monia kysymyksiä, etenkin minulle teologin koulutuksen saaneelle. Ei tuo kirja minua täysin vakuuttanut, mutta täytyy sanoa että teoria on kiinnostava. Minusta ajatus siitä, että Jeesus olisi ollut naimissa ja saanut lapsia ei kuulostaa mitenkään herjaavalta vaan pikemminkin lohdulliselta. Olen usein pohtinut, että mitä ihmettä muka poikamies voi oikeastaan tietää elämästä. Minulle ainakin sellainen Jeesus joka on kokenut myös parisuhteen ja isän arjen on paljon läheisempi ja "katu-uskottavampi".

Graalin jälkeen olikin vuorossa kevyempää tavaraa - kestosuosikki Agatha Christie ja Simeon Leen testamentti. Jostain pokkarialesta tuon kirjan keväällä ostin ja hyvä ostos olikin. Täytyy sanoa, että yksi parhaista Poirot'n tarinoista. Yksi yö menikin ihan harakoille kun pakko oli lukea loppuun saakka heti kerralla =)

Seuraavaksi täytyisi sitten siirtyä tuhdimpaan osastoon ja tutkimuskirjallisuuden kimppuun.