Naispappeuspohdintaa

Nyt on ihan pakko tänne hieman purkaa ajatuksia, kun olen seurannut tuota naispappeus keskustelua. En voi kuin ihmetellä kirkkomme toimintaa! Minusta on ihan käsittämätöntä, että naispappien syrjiminen saa jatkua vuodesta toiseen. Nyt nämä muutamat omantunnon miehet kieltäytyvät tulemasta toimittamaan messua jos joutuvat naispapin kanssa alttarille. Ja perusteena on omantunto ja oma Raamatun tulkinta. Eihän missään muuallakaan voi tuolla tavalla kieltäytyä työtehtävistä ja syrjiä työtovereita. Jotenkin asian vielä voisi ymmärtää, jos kieltäytymiselle olisi kestäviä perusteita, mutta un niitäkään ei tunnu olevan - ei ainakaan minun mielestäni.

Nämä yhteistyöstä kieltäytyjät perustavat väitteensä tietynlaiseen raamatuntulkintaan. Sen mukaan seurakunnan paimenen on oltava mies. Kuitenkin samaisessa kohdassa puhutaan yhden vaimon miehestä ja annetaan muitakin määreitä. Kuinka nuo muut kohdat voi hyllyttää, mutta pitäytyä siinä, että mies täytyy olla? Tällä logiikalla tulisi kieltäytyä myös naimattomien tai uudelleen naimisiin menneiden miespappien kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Eikö vain?

Ja toiseksi: Raamatussa on paljon aikansa kulttuuriin sidottuja neuvoja. Paavalikin oli vain ihminen ja sidoksissa omaan kulttuuriinsa. Itse ajattelen hänen puhuneen miehestä siksi, että tuossa tilanteessa ei juolahtanut mieleenkään määritellä paimenen virkaa naiselle kuuluvaksi. Se ei kuitenkaan mielestäni tarkoita, etteikö nykyisessä tilanteessa nainen voisi toimia pappina. Omasta mielestäni tuo naispappeuden vastustus ei perustu Jumalan tahtoon vaan patriarkaaliseen, historiasta peräisin olevaan dikotomiseen tapaan hahmottaa maailmaa, jossa todellisuus jaetaan jyrkästi kahtia ja kaikki maskuliinisiksi muodostuneet todellisuuden alueet, kuten järki ja puhtaus, nostetaan feminiinisiksi miellettyjen alueitten yläpuolelle hierarkisessa järjestyksessä. Tällöin myös naiset määritellään miestä alempiarvoisiksi.

Tällainen dikotominen jako ja patriarkaalinen sukupuolijärjestys ei mielestäni ole peräisin Raamatusta vaan Raamattu ainoastaan heijastaa aikansa arvoja. Kyllä 2000-luvulla pitäisi jo pystyä kirkossakin purkaa tuollaiset dikotomiat ja hierarkiat ja keskittyä siihen mikä Raamatussa on olennaista - ja se on mielestäni sanoma rakkaudesta ja tasa-arvosta!

Sukupuolen määrittely ei itsessäänkään ole kovin yksinkertaista. Toki on olemassa anatomialtaan erilaisia ihmisiä, jotka on luokiteltu miehiksi ja naisiksi. Kuitenkin olemassa on myös näihin luokitteluihin sopimattomia ihmisiä, joten biologinen määrittelykään ei ole ongelmatonta. Kuitenkin ne asiat, joita yhteiskunta ja kulttuuri pitävät miesten tai naisten ominaisuuksina eivät perustu tuohon anatomiseen eroon vaan ovat kulttuurisesti tuotettuja, eri paikoissa ja eri ajoissa vaihtuvia. Joten kun puhumme miehestä ja naisesta, puhumme lähinnä tuotetuista ja muuttuvista eroista ja olemisen tavoista. Esimerkiksi drag-kulttuuri tuo esiin, että ulkoista olemusta voi tuottaa ja muuntaa niin, että se mitä pidämme sukupuolena hämärtyy.

Itse en voi uskoa Jumalaan, joka olisi niin pikkumainen, että suostuisi moisiin ihmisen luomiin sortojärjestelmiin ja jopa vaatisi niitä. Ja vielä vähemmän uskon, että papin tärkein ominaisuus olisi tietty, miehiseksi määritelty sukupuolielin!

Tulipas sekavaa tekstiä ja tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta tässä päälimmäisiä mietteitä.