Sainpas mieluisen haasteen tältä suunnalta, elikkä 7 faktaa minusta. Koska keltaisessa talossa näyttää nyt niin tasaisen tavalliselta, että muuta kirjoitettavaa ei juuri ole, ajattelin paneutua tähän ihan kunnolla. Täältä siis tipahtelee faktoja hiljalleen. Nyt osan I kimppuun:
1. Olen toivoton pilkunviilaaja ja pikkuasioitten nyhrääjä. Jo penskana koulussa matematiikan vihossa piti olla viivottimella vedetyt marginaalit ja jokainen numero kauniisti omassa ruudussaan. Samoin siivotessa juutuin aina pukemaan kaikki barbiet hienoiksi ja asettelemaan ne riviin. Ja sama meno jatkui tietty aikuisuuteen asti. Nyt olen sen verran hellittänyt, että jos vahingossa kirjoitan johonkin vihkoon väärällä kynällä, ei ole ihan pakko vaihtaa kokonaan uuteen vihkoon (tässä kohtaa iso kiitos tälle nykyajan tekniikalle, enää ei tarvitse paljon vihkojen kanssa pelata). Mutta edelleen kalenteriin kirjoitetaan vain ja ainoastaan lyijykynällä (saa kattokaas pyyhittyä jos tulee muutoksia), vaatekaapit ja liinavaatekaapit pitää olla ojennuksessa, kaikki muistiinpanot ym. paperit mapeissa siististi arkisoituna ja lokeroituina ja kirjahylly ehdottomasti järjestyksessä.
Kaikesta tästä voisi ehkä luulla, että kotonamme on siisitiä ja olen äärettömän tehokas. Mutta ei! Tuollainen pikkuasioihin takertuminen ja papereitten äärimmäisyyksiin menevä luokittelu, järjestely ynnä muu tuusaus vie ihan hillittömästi aikaa. Samoin siivotessa tuppaa aina jäämään nuo isommat linjat vähälle huomiolla kun kaikki aika menee näpertelyyn. Niinpä kotonamme on suhteellisen usein melkoinen kaaos (vaikka siis vaatekaappi ja lakanat onkin ojennuksessa) ja samoin töissä saattaa olennainen jäädä arkistoinnin jalkoihin.
Etenkin tuossa tutkimustyössäni tällainen perinpohjaisuus on todellakin haitaksi. Jossain vaiheessa täytyisi oppia tyytymään siihen, että tätä asiaa en enempää pengo ja sitten eteenpäin. Etenkin jos kyse on kokonaisuuden kannalta sivuseikasta. Samoin pitäisi oppia lukemaan selailemalla. Väitöskirjaa varten luettavaa kirjallisuutta ei kertakaikkiaan voi kahlata läpi pilkun tarkasti takertuen kaikkeen mielenkiintoiseen tai sivulauseessa asiaan liittyen. Tämän siis tiedän, mutta toteutus aiheuttaa ahdistusta!
Hmmm... nyt asiaa pohdittuani taidankin jalostaa tätä haastetta vähän. Eli yritän keksiä jokaisesta faktasta myös itselleni jotain opittavaa. Tällä kertaa: täytyy oppia löysäämään pikkuasioissa ja keskittyä olennaiseen.
Nyt isäntä vaatii pääsyä koneelle, joten jatkanpa myöhemmin (miksiköhän sen muuten pitää just nyt kinuta tälle koneelle, jota se ei yleensä koskaan käytä).
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment