Kylähullut

Tulimme juuri lenkiltä. Ykkönen meni mummolaan yökylään ja mies kavereille iltaa istumaan. Niinpä lenkille lähdimme minä, Kakkonen ja koirat. Kakkonen vaunuissa, herra-koira kuonopannan ja hihnan kanssa vaunuissa kiinni ja neiti-koira sellasessa koulutushihnassa joka menee olan yli.

Hetken aikaa käveltyäni päätin, että juostaanpas ihan kunnon lenkki. Niin me sitten jolkoteltiin vajaan tunnin lenkki koko orkesterin kanssa. Mulla oli vielä sellanen retkeily-vyölaukku, jossa oli koiran namit sekä mp3-soitin kaulassa. Ohikulkijat katselivat meitä pääosin kiinnostuneesti, osa huvittuneesti ja muutama loi sääliviä katseita.

Mutta nyt on mieli hyvä ja ehkäpä jaksan raivata tämän mökinkin kuntoon kunhan Kakkonen simahtaa. Kaikkea se kevät teettää :)

PS: Eilisellä junamatkalla luin muistaakseni Sinikka Nopolan toimittaman kirjan "Äiti tuu ikkunaan". Se oli terapiaa, suosittelen kaikille, etenkin pienten lasten vanhemmille kaikenmaailman vauvanhoito-oppaitten sijaan.