Mummolareissu on takanapäin ja taas on palattu sorvin ääreen emännöimään keltaista taloa.
Reissu oli kiva, mutta väsyttävä. En kertakaikkiaan ymmärrä miten 50+ mummu ja vaari voi olla niin touhukkaita, että ei niiden kyydissä pitkään jaksa.
Kotiin palattuani huomasin, miten totaalisesti sitä voikin reilussa viikossa nollata tilannetta. Ihan kummalliselta tuntuivat nuo kotityöt ja puuhat ja ennenkaikkea tuo ikuisuus-väikkäri-projekti. Myös ihmeen vihreältä ja hiljaiselta tuntui täällä melkein-maalla kun viikko vietettiin keskellä kaupunkia. Muuta en kyllä kaupungista jäänyt kaipaamaan kuin itikatonta oloa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment