Kurileiri, osa III

Tarina jatkuu,

Olin siis suunnilleen epätoivossa ja varma ettei tuosta Neidistä enää kelpo-koiraa tule. Kouluttaja saapui ja lähdettiin metsään treenaamaan luoksetuloa ja toisten koirien ohituksia hihnalla ja ilman. Ja kappas vain, hommahan sujui! Muutamalla treenikerralla alkoi homma toimia. En olisi ikinä uskonut!

Tämän jälkeen sitten kävin koirien kanssa elämäni hienommilla lenkeillä. Herra-koira, se pahempi remmissä rähjääjä, on ihan kuin eri koira. Se on ihan käsittämättömän "pehmoinen" hihnan päässä ja kuuntelee lähes ajatusta. Käytiin juoksulenkillä, jonka aikana koira oppi vaikka mitä. Ohitukset sujui ilman haukkumista ja hihnan kiristymistä, juoksuvauhdissakin hihna pysyi löysällä ja koira nahoissaan, seis-komennolla koira pysähtyi, odota-komennolla odotti hievahtamatta. Risteykset ylitettiin seuraa-käskyllä jne... Oli aivan upea tunne kun pystyi ohjaamaan koiraa ihan vaan antamalla "ohjeita" ja sit murahtamalla jos meni pieleen ja sit taas uusi ohje. Ja parastahan kaikessa oli, se että meidän vakituiset remmirähjä-kaverit ohitettiin tyylipuhtaasti - kattelivat kummissaan perään :)

Neiti-koiran kanssa ei ihan noin helpolla päästy. Välillä tulee takapakkia ja sellaisia tilanteita, että tuntuu ettei tästä mitään hyötyä ole. Mutta onneksi on tullut onnistumisiakin niin jaksaa yrittää. Parasta oli kun yhdellä iltalenkillä ohitettiin yksi puolituttu koira omistajineen ja koiran omistaja pysähtyi kysymään, että mitä ihmettä olet tehnyt tuolle koiralle kun se yhtäkkiä käyttäytyy noin kauniisti. Menin melkein sanattomaksi!

Nyt vaan sit yritetään vielä hioa tuon Neidin käytöstä ja eniten opeteltavaa taitaa olla itsellä. Täytyisi oppia reagoimaan asioihin napakasti, salamannopeasti, mutta hermostumatta ja johdonmukaisesti. Siinäpä haastetta kerrakseen.

Nyt siis kurileiri julistetaan päättyneeksi, mutta työ jatkuu. Jos koira on 7v. elänyt lauman pomona, ei se varmaan hetkessä korjaannu. Toivotaan kuitenkin parasta!