...sukat kuin peltiä, housuissa kuraa" lauloi Juice Leskinen. No meillä tosin vaan tuota jälkimmäistä. Eli saatiin sit mahatauti, noroa vissiin ja nyt on sit vaippoja vaihdeltu ja pyykkiä pesty ihan urakalla pari päivää. Onneksi me kerettiin isännä kanssa sairastaa ensin ja lapset vasta sitten. Ei toivoakaan että edes tuo Ykkönen 3v. ja risat ehtis vessaan asti. Mutta onni onnettomuudessa, oksut jäi suht vähiin, helpompi noita vaippoja on kuitenkin vaihtaa.
Eipä ollu omakaan olo kovin kummoinen mutta silti piti tänään raahautua töihin. Työnarkomaaniksi väittivät. Mutta tänään olikin juhlan paikka. Nimittäin olen tässä talven aikana ottanut vastaan ihan uuden haasteen. Olen pitänyt muutaman tunnin englanninkielistä opetusta. Ja se on paljon tämmöiselle englanti-foobikolle. Ihan tosissaan olen pelännyt kyseisen kielen puhumista niin paljon, että se on jopa rajoittanu tutkijan uraa. Ja tänään oli sit noitten luentojen viimenen kerta. Ja mie olen niin ylpeä itsestäni! Kuusi tuntia englanninkielista opetusta on paljon enemmän kuin ikinä olisin voinut kuvitella. Kaikkeen sitä ihminen pystyy! Ja sokerina pohjalla: palaute oli etenkin kielen osalta erittäin hyvää. Kuulemma helppo seurata, selkeä esitys, hyvät handoutit jne... Wau!
Harvoin tässä tutkijan hommassa itsetuntoa hivellään, pääosin on aika kuluttavaa ja rassaavaa työtä, mutta onneksi on näitäkin hetkiä :) Nyt sitä jaksaa taas parit vaipatkin vaihtaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment