Kurileiri, osa I

Tiistaina meillä alkoi sitten virallisesti koiruuksien totaalinen huomioimattomuus. Ainoastaan ruokaa annettaessaja uloslähtiessä saavat silityksiä - jos siis homma sujuu rauhassa.

Onpa ollut kaksi työlästä päivää! Tuo Neiti-koira on melkoinen tapaus... Tiistaiaamuna se haukkui aamuruokaansa 2,5h, siihen päälle vielä rauhoittuminen ennen ulos ja häkkiin menoa ja mie pääsin 10:30 lähtemään töihin. Ja aamtoimet siis aloitettiin seiskalta.

Tiistaina päivällä kävin ostamassa lapsille kuulosuojaimet ja meille aikuisille korvatulpat. Illalla olikin niille käyttöä. Tuo koiruus jaksoi haukkua ja hössätä ruokaansa koko_illan. Me kateltiin tyynesti sohvalla leffoja korvat tulpattuina :D Loppujen lopuksi koira sitten rauhoittui mutta ei sit osannut odotela kupille menoa vaan yritti rynniä ohi, joten eikun ruoka uunin päälle ja myö lähdettiin nukkumaan - jäi ruoka saamatta. Isäntä heräs sit yllättämään koiruudet ja ruokki ne aamuyöllä.

Keskiviikkona päästiin ulos ja häkkiin ihan ok - ulosmeno alkaa jo mennä kaaliin. Mutta sitten tuli aika hakea koirat häkistä. Mie päätin että häkistä ei tulla ennenkuin haukkuminen ja pomppiminen loppuu. Niinpä sit suhasin polkua edes takaisin. Kohti häkkiä, kun haukkuminen ja pomppiminen alkaa seis ja käännös takaisin päin, ja taas uudelleen. Ekassa yrityksessä meni reilut puoli tuntia. Sit oli pakko lähteä treeneihin. Tällä välin isäntä kävi kokeilemassa, 45min ilman tulosta. Sit mie tulin treeneistä ja jatkoin harjoituksia. Kyllä pisti ketuttamaan kun seisoin hikisenä tuolla tuulessa ja tuiskussa pimeellä pihalla ja suhasin pihapolkua. Onneksi ollaan kerrottu lähimmälle naapurille, että touhutaan vähän outoja nyt muutama viikko ;)

No viimein nuo koirat päätti että haluavat sisälle miun ehdoilla ja istuivat nätisti häkin ovella kun laitoin niilleisti pannat, silittelin ja annoin luvan tulla. Tässä kohti piti Herra-koiralle vähän näyttää hihnan perää, kun meinas rynniä Neidin edelle. Yritetään siis näin vahvistaa myös niitten välistä järjestystä. Ruokaa ei sit enää jaksettukaan haukkua kovin pontevasti vaan aika nopsaan, siis noin tunnissa, Neiti rauhoittu. Mutta... Kun kuppi oli jo maassa se yritti taas rynniä ja sit meni hermot kun nostinkin kupin pois. Ja eikun haukkumaan niin viehkeästi kuin vain vittuuntunut saksanseisoja voi.

Mie sit kävin alakerran sohvalle nukkumaan ja ajattelin että siinäpä haukut. Kun heräsin oli hiljaista ja koirat nukku kaikessa rauhassa. Sit onnistu ruokkiminen ilman kotkotuksia. Ja tänä aamuna on jo päästy ihan sutjakkaasti eteenpäin. Ilmeisesti tuohon umpiluupäähän kuitenkin jotkut opit puree! Tuo Herra-koirahan reagoi jo oikeestaan ekana päivänä ja sen kanssa ei niinkään tarvii takuta, tuntuu etenevän aika kivuttomasti. Mutta tuo Neiti, ne naiset...

No jotain on sentään jo tapahtunut. Muutamalla tehokkaalla "ilmoituksella" Neitikin on oppinut, että emäntää ja isäntää ei tökitä, ei tungeta pyllyä rapsutettavaksi eikä muutakaan. Siististi pysyy jo kauempana. Jee!

Nyt sit jännätään mitä täällä tapahtuu kun mie lähden lasten kanssa mummolaan ja isäntä jää vastuuseen koirista. Sille kun tuntuu olevan paljon hanakalampaa omaksua koiriin sellanen asenne että "Minä olen täällä pomo, minä määrään ja te muut alemmat pysykää siellä ameemban tasolla". No nyt se on kyllä oppinu jo hätämään koirat jaloista. Koulutusta siis kaikilla :)

Ja saattaapi isäntä saada häädön purkin säestyksellä jos se viikonlopun aikana ryssii homman kaiken tän vaivan jälkeen :D

Päätän raporttini kurileiriltä tähän. Jatkuu...